Lyhentyneet hoitajasuhteet vaikuttavat työnorsujen hyvinvointiin, mutta kesyttämismenetelmien parantuminen on vähentänyt poikaskuolemia (Väitös: MSc Jennie Crawley, 10.12.2021, biologia)

03.12.2021

MSc Jennie Crawley tutki biologian alan väitöskirjassaan Myanmarissa metsätöissä käytettäviä aasiannorsuja. Tulokset osoittavat, että norsunkäsittelymenetelmillä sekä norsunajajien vuorovaikutuksen pituudella on merkittävä vaikutus norsun käyttäytymiseen, terveyteen ja kuolleisuuteen.
 

Ihmisen kanssa elää lukemattomia eläinlajeja lemmikeistä ja eläintarhaeläimistä ihmisen kanssa työskenteleviin eläimiin. Kontaktit ihmisen kanssa vaikuttavat näiden eläinten hyvinvointiin ja terveyteen. 

Aasiannorsu on uhanalainen laji, jonka historia ihmisen kanssa on johtanut siihen, että nykyisin yli neljäsosa norsukannasta elää Aasiassa perinteisten norsunhoitajien (engl. mahouts) huomassa. 

Hoitajasuhde vaikuttaa norsujen terveyteen ja hyvinvointiin

Myanmarin metsäteollisuuden työnorsut työskentelevät ihmisten kanssa päivisin, mutta iltaisin ne vapautetaan luonnolliseen ympäristöönsä metsään etsimään ruokaa, seurustelemaan ja pariutumaan muiden norsujen kanssa. 

Jennie Crawley on tutkinut näiden norsujen ja niiden ohjaajien välisiä suhteita. Jokainen työnorsu muodostaa parin päivittäisestä hoidosta vastaavan hoitajansa kanssa.

– Havaitsimme, että Myanmarissa norsujen ja niiden hoitajien väliset suhteet lyhenevät alati. Emme löytäneet tukea yleiselle olettamukselle, jonka mukaan norsut viettäisivät koko elinikänsä saman ohjaajan kanssa, sillä keskimääräinen hoitajasuhteen pituus norsujen kanssa on vain yksi vuosi ja norsunhoitajan aiempi kokemus työstä keskimäärin vain kolme vuotta. Esimerkiksi myös hevoset vaihtavat usein omistajaa, mutta näiden vaihdosten vaikutuksia eläinten hyvinvointiin on tutkittu vain vähän, Crawley kertoo.

Crawley tutki vaikuttaako lyhytkestoisempi hoitajasuhde norsujen hyvinvointiin. 

– Mahoutin ja norsun välisen suhteen pituus ei heijastunut norsun fysiologisen stressin ilmentäjiin, mutta ohjaajasuhde on tärkeä muilla tavoilla, Crawley tähdentää. 

Crawley havaitsi, että työikäisten norsujen lihasvauriot olivat vähäisempiä, kun ne olivat työskennelleet saman hoitajan kanssa pidempään. Lisäksi norsut reagoivat käyttäytymiskokeissa herkemmin ja nopeammin pitkään tuntemiensa ohjaajien käskyihin, mikä viittaa keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen vahvistumiseen hoitosuhteen aikana. 

– Yhdessä vietetty aika voi sekä vähentää työn fyysistä kuormitusta että parantaa työtehoa. Mielenkiintoista kuitenkin on, että norsuilla, jotka annettiin kokeneempien ohjaajien hoidettaviksi, havaittiin enemmän lihasvaurioita ja tulehduksia, mikä todennäköisesti liittyi kokeneempien ohjaajien teettämiin vaativampiin työtehtäviin.

Kesyttäminen 4- vuotiaana vaikuttaa poikasten terveyteen ja kuolleisuuteen

Crawley oli kiinnostunut myös siitä, miten kesyttäminen vaikuttaa norsujen terveyteen. 

– Perinteistä norsujen kesyttämistä kritisoidaan usein mediassa julmaksi, mutta eri puolilla Aasiaa käytettävissä kesytysmenetelmissä on eroja sekä maiden sisällä että niiden välillä, eikä aiempia empiirisiä tutkimuksia prosessin vaikutuksesta norsunpoikasiin ole tehty, Crawley kertoo.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1970–2013 syntyneiden poikasten riskejä kuolla kesytyksen aikana, sekä kerättiin näytteitä fysiologisista terveysmittareista kesyttämisprosessin aikana vuosina 2018–2020. 

– Poikasten kuolleisuus on korkeimmillaan kesyttämisiän tienoilla, mutta kuolleisuus on vähentynyt huomattavasti ajan myötä, sillä vuoden 2000 jälkeen syntyneiden poikasten kuolleisuus kesytyksen aikana on enää kolmasosa 1970-luvun tasosta. Nuorempina kesytetyillä ja kokemattomien emojen poikasilla oli suurin riski kuolla kesyttämisen aikaan, koska pienet poikaset eivät kestä kesytyksen aiheuttamaa stressiä, Crawley kertoo. 

Poikasista kesytyksen aikana kerätty aineisto osoitti selviä terveysvaikutuksia ensimmäisten intensiivisten kymmenen päivän aikana, jolloin poikaset ovat enimmäkseen köysiin sidottuina, että sitä seuraavien kuuden kuukauden aikana. 

– Seurasimme viittä fysiologisen stressin ilmentäjää ja havaitsimme, että ne kaikki kohosivat vähintään 50 % kesyttämisen ensimmäisten päivien aikana. Suurin osa stressiä indikoivista vasteista kuitenkin vakiintui ensimmäisen kuukauden aikana, mutta yksi pysyi koholla jopa kaksi kuukautta. 

Crawleyn mukaan tämä voi olla osoitus kroonisesta stressistä, joka viittaisi norsun hyvinvoinnin pitkäaikaiseen vaarantumiseen. 

– Toivon, että tämä tutkimus kannustaa tutkimaan ja kehittämään norsujen ja muidenkin eläinten kesytys- ja koulutusmenetelmiä myös muissa maissa. Vaikka saamamme tiedot viittaavat siihen, että tutkituilla norsuilla esiintyy stressiä ainakin ensimmäisten 10 kesyttämispäivän aikana, käytössä on monia toimenpiteitä, jotka todennäköisesti parantavat norsujen hyvinvointia kesyttämisen aikana, kuten eläinlääkärinhoito, päivittäinen liikunta ja jatkuva luontainen ravitsemus. Erilaisin menetelmin kesytettävien norsupopulaatioiden vertailu voisi edesauttaa löytämään parhaat käytännöt, jotka tukevat norsujen hyvinvointia ja joiden vaikutusten suuruus olisi mitattavissa, Crawley ehdottaa

***

MSc Jennie Crawley esittää väitöskirjansa ”The impact of human relationships on semi-captive Asian elephant health and welfare” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.12.2021 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 2 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku). Yleisö voi seurata väitöstä myös etäyhteyden kautta.

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Lisa Yon (University of Nottingham, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Hanna Tuomisto (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: jahcrawley1(a)gmail.com 

Ihmiskontaktien vaikutus puolivillien aasiannorsujen terveyteen ja hyvinvointiin

Ihmisen kanssa elää lukemattomia eläinlajeja lemmikeistä ja karjasta koe-eläimiin, eläintarhaeläimiin sekä ihmisen kanssa työskenteleviin eläimiin. Vuorovaikutus ihmisen kanssa vaikuttaa eläinten fysiologiaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen, kasvuun, sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Aasiannorsu (Elephas maximus) on uhanalainen laji, jonka historia ihmisen kanssa on johtanut siihen, että nykyisin yli neljäsosa norsukannasta elää osittaisessa vankeudessa Aasiassa perinteisten norsunhoitajien (engl. mahouts) huomassa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Myanmarin metsätyönorsujen ja norsuja hoitavien ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita suurimmassa osin vankeudessa elävien norsujen populaatiossa. Useat aiemmat tutkimukset norsunhoitajien ja norsujen välisistä vuorovaikutussuhteista on tehty ihmisen näkökulmasta, mutta tässä opinnäytetyössä vuorovaikutuksen vaikutusta norsuihin tutkitaan eläimen kokeman fysiologisen stressin, immunologian ja käyttäytymisen kautta.

Luvussa I tutkin Myanmarissa aiemmin käytössä olleita ja nykyisin käytettäviä norsunkäsittelymenetelmiä. Luvussa II tarkastelen näiden menetelmien sekä norsujen ja niiden hoitajien välisten suhteiden vaikutusta eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Seuraavissa luvuissa tutkin poikasajan varhaisten vuorovaikutussuhteiden ja yksilöiden ominaisuuksien vaikutusta poikasten kuolleisuuteen kesyttämisen aikana historiallisella aineistolla (luku III) sekä tutkin norsunpoikasten stressitasoja ja yleistä fysiologiaa perinteisten kesyttämistoimien aikana, ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti (luku IV).

Norsunhoitajan ammatti on kokenut monia muutoksia viime vuosikymmeninä useissa Aasian maissa, mutta Myanmaria pidetään yhtenä viimeisistä jäljellä olevista perinteisen norsunhoitajien tuntemuksen ja osaamisen keskuksista. Tämä opinnäytetyö osoittaa, että myös Myanmarissa norsunhoitajan ammatti on viime aikoina muuttunut, sillä yli 20 asiantuntijan ja yli 200 nykyisen norsunhoitajan haastatteluista ilmenee, että norsunhoitajat ovat nykyään aiempaa nuorempia, heillä on vähemmän kokemusta ja he vaihtavat norsuja useammin kuin ennen. Vähemmän kokeneet norsunhoitajat voivat silti tarjota eläimille laadukasta hoitoa: yli 150 tutkitun norsun fysiologisen stressin mittarit eivät olleet yhteydessä hoitajasuhteen kestoon tai hoitajan aiempaan kokemukseen. Silti sekä hoitajasuhteen kestolla että hoitajan yleisellä kokemuksella oli merkittävä vaikutus muihin norsujen fysiologisiin mittareihin ja norsujen käyttäytymiseen. Saamaani tutkimustietoon perustuen esitän suosituksia norsujen käsittelykäytäntöjen muokkaamiseksi, jotta nämä vaikutukset voidaan vastaisuudessa huomioida.

Nuorten norsujen kuolleisuus on yksi merkittävimmistä norsukantojen kasvua rajoittavista tekijöistä. Tutkimukseni osoittaa, että kuolleisuus on noussut yli 50% neljän vuoden kesytysiässä normaaliin kuolleisuuteen verrattuna, mikä korostaa kesyttämistoimenpiteiden merkitystä paitsi yksilön hyvinvoinnin, myös norsupopulaation koon ylläpitämisen kannalta. Kesyttämistoimia arvostellaan ankarasti eläinsuojelun ja median toimesta, mutta niiden vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu empiirisesti. Selvitin aluksi historiallisen aineiston avulla yli 1900 norsunpoikasen piirteiden yhteyttä kesytysiän kuolleisuuteen. Aineisto osoittaa, että nuorilla poikasilla ja vähemmän kokeneille äideille syntyneillä poikasilla on muita suurempi riski kuolla nelivuotiaana kesytysiässä. Viime aikoina kesytyskäytäntöihin on kuitenkin tehty parannuksia, joiden myötä vuoden 2000 jälkeen syntyneiden poikasten kuolleisuus kesytyksen yhteydessä on ollut enää kolmasosa verrattuna 1970-luvulla syntyneiden poikasten kokemaan kuolleisuuteen samassa iässä. Seuraavaksi tutkin kesyttämisen vaikutuksia nykypäivänä ottamalla tarkempiin tutkimuksiin 41 perinteisellä menetelmällä kesytettävää poikasta. Tutkimukseni osoitti merkkejä akuuttista stressireaktiosta lähinnä kesyttämisen ensimmäisten kymmenen päivän aikana, sekä yksi tutkittu fysiologinen mittari viittasi krooniseen stressiin, joka kesti jopa kaksi kuukautta. Eläinten kokeman stressin lisäksi tärkeää on myös norsunhoitajien turvallisuuden huomioiminen, kun kesyttämismenetelmiin suunnitellaan jatkossa muutoksia.

Toivon, että tämä työ edesauttaa jatkotutkimusten tekemistä norsujen ja niiden hoitajien välisistä vuorovaikutussuhteista yleisesti sekä erityisesti siitä, miten kesyttämismenettely vaikuttaa norsujen fysiologiaan ja hyvinvointiin. Tämä opinnäytetyö tuottaa näistä aiemmin tutkimattomista aihealueista arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan optimoida tuhansien osin vankeudessa pidettävien norsujen käsittelytapoja Aasiassa ja muualla maailmassa.

Tämä tutkimus luo pohjaa ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olevien eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeville tutkimuksille. Suosittelen tutkitun tiedon soveltamista eri yhteyksissä ja eri eläinlajien kohdalla, sillä ihmisen vaikutuksen piirissä eläviä eläinlajeja sekä eläimiä on yhä enenevässä määrin maailmanlaajuisesti.